torstai 30. maaliskuuta 2017

Pulla-Albertista koekaniini

Jo ennen kuin Pulla-Albertimme on maailmassa, sen päänmenoksi on suunniteltu yhtä jos toista.

Elävänä ja mahdollisimman terveenä syntyminen on tietenkin ensimmäinen ykköstavoite, mutta syntymisen lisäksi lapsiponille on asetettu myös tutkimuksellisia odotuksia. Eli olen ilmoittanut Pulla-Albertin mukaan Helsingin yliopistollisen eläinsairaalan suureen varsatutkimukseen.

Kuvan poni liittyy tapaukseen tutkimuskohteen synnyttäjänä. 


Ihmisvauvoistahan tiedetään melko lailla tismalleen, minkä ikäisenä ne nostavat päätään, kierähtävät ympäri, ryömivät, konttaavat jne, ja jos eivät siinä iässä toteuta kehitystehtäväänsä niin heti on joku asiantuntija puuttumassa asiaan. 

Hevoslapsista puolestaan tiedetään suunnilleen sen verran, että niiden pitäisi aika äkkiä nousta rintansa päälle ja parin tunnin sisällä nousta ylös imemään elintärkeää ternimaitoa. Suunnilleen siitä eteenpäin onkin sitten vähän mustaa aukkoa, onko varsa niin sanotusti normaali. Ja mitä sitten, jos ei ehkä olekaan. Tämän epäkohdan sain tietooni viime vuoden puolella, kun olin Lahdessa asti kuuntelemassa fysioterapeutti Heli Hyytiäisen biomekaniikkaluentoa.

Vaan hätäpä ei ole enää pitkään tämännäköinen. Tekevät nimittäin Viikissä monivuotista tutkimusta varsoista. Tarkkailevat pikkuhevoslapsia ja niiden liikkumista. Empiirisen aineiston perusteella sitten jossain vaiheessa vetävät johtopäätöksiä siitä, mikä on normaalia missäkin ikävaiheessa.

Tämän pitäisi auttaa tunnistamaan ja hoitamaan ne varsat, joiden kehityksessä on menossa jotain pieleen. Yhteistä hyvää siis!

Empiirisen aineiston kohdalla kuvaan astuu - kukapa muukaan kuin Pulla-Albert. Siitä on suunniteltu aineiston tärkeää osasta. Minusta on hienoa päästä osallistumaan näin tärkeään tutkimukseen.

Toisaalta jos olisin tajunnut, että kaikki Pulla-Albertin pikkuvarsakuvat pilaa alla oleva kapistus sen hännässä, olisin ehkä miettinyt kahdesti.

Kuva: varsatutkimus. (Julkaistu luvalla.)

No en oikeasti. Pitää vaan edustuskuvat sitten vissiin photoshopata ankarasti. (Löytyisiköhän jostain mustaa teippiä... Koska kieltäydyn edes ajattelemasta sellaista mahdollisuutta, että Pulla-Albert olisi rautias.)

Joka tapauksessa tutkimukseen osallistuminen tarkoittaa, että Pulla-Albertia pitää aivan tieteellisistäkin syistä säännöllisesti videoida.

Sen syntymäkarsinaan asennetaan hyvissä ajoin kamera, jonka on tarkoitus taltioida tämä tärkeä toimitus ja sitä seuraava vuorokausi. Toki BB-karsinassa on jo valmiiksi varsinainen varsomiskamera, josta allekirjoittanut ehkä noin toukokuun alusta lähtien kyttää poniaan kaiket yöt. Tai ainakin siitä lähtien, kun ensivarsoja alkaa näyttää jonkinlaista taipuvaisuutta synnyttämisen harkintaan.

Kunhan tästä elämän ensimmäisestä kohokohdasta on selvitty hengissä, Ruusan jälkikasvu saa noin päivän ikäisenä häntyliinsä sitten tuollaisen kuvassa näkyvän mittauslaitteen. Se on kiihtyvyysmittari. 

Jos laite putoaa, pitää käynnistää etsintäpartio. Eivät ole ihan halpoja kapistuksia, kuulemma. Mutta tärkeintä on kuitenkin laitteiston sisältämä data Pulla-Albertin kiihtyvyydestä. Lukemat kiinnostaisivat kyllä minuakin.

(Edit: Huhtikuussa varsatutkimus tiedotti Facebookissa, että kiihtyvyysmittarin käytöstä tutkimuksessa luovutaan, koska videot ovat osoittautuneet hyödyllisemmiksi.)

Jännää!

Varsatutkimus etsii muuten edelleen kohteita. Alkuvuodesta kyselivät Facebookissa erityisesti varsoja, jotka ovat syntymässä aivan alkukeväästä (joka toki tässä alkaa jo ollakin loppusuoralla). Varhaisvarsoille tehdään jotain lyhytkestoisempaa tutkimusta. 


torstai 23. maaliskuuta 2017

Vähän pitempi rokotusloma

Ruusa sai pari viikkoa sitten oikein kunnon rokotuscocktailin: virusaborttirokotus tökättiin kaulan vasemmalle puolelle ja influenssa-tetanus-yhdistelmä oikealle. Etukäteen epäilin, kannattaako näin runsasta määrää kerralla annostella, mutta eläinlääkärin mielestä mitään ongelmaa ei ollut.

Ruusan mielestä homma ei kuitenkaan ollut ihan ok.

Ei se rokottaessa mitään sanonut, mutta jonkinlaisen rokotusreaktion kyllä sai. Ei mitään sellaista perinteistä, kuten lämmönnousua, jäykkyyttä tai turvotusta. Sen sijaan kun menin seuraavana päivänä hakemaan ponia tarhasta, se lähti nostelemaan vastakkaiseen suuntaan. Kuten jo joskus aikaisemminkin olen maininnut, tällainen välttely on ihmisponi Ruusalta varsin äärimmäistä protestointia.

Lienee samantekevää, oliko poni suivaantunut rokotuskokemuksestaan vai oliko sillä huono olo. Joka tapauksessa muutamaksi päiväksi suunniteltu rokotusloma venähti välttelykäytöksen vuoksi viikoksi. 

Sen jälkeen, kun Ruusa oli viettänyt viikon rokotuslomaa, se on viettänyt vielä toisen viikon muuta lomaa.

En ole käynyt tallilla kuin mittaamassa lämmön, tsekkaamassa tissitilanteen, syöttämässä mössöt ja raaputtamassa ponista hulluna karvaa irti. Muuten olen elänyt tietynlaisessa kuolemakuplassa ensin vanhainkodissa isäni vuoteen äärellä ja maanantaista lähtien ilman isää.

Ponin liikutushaluja ei siis ole tässä viime aikoina oikein meikäläisestä löytynyt. Mutta tuskinpa pienestä lomasta nyt merkittävää haittaa mammalomalaiselle on. Ruusasta kyllä alkaa huomata, että se kaipaisi vähän äksöniä elämäänsä, kovasti mielellään osallistuisi kaikkeen.

Pientä tylsistymistä lukuun ottamatta Ruusa-poni on vaikuttanut rokotusepisodin jälkeen varsin hyvinvoivalta ja Pulla-Albertin jumppahetkiäkin olen silloin tällöin todistanut.

Ennen isäni kunnon heikentymistä ehdin käydä myös Horse in Motion -tapahtumassa, josta irtoaisi kyllä materiaalia useampaankin tekstiin. Oli kovasti mielenkiintoinen tapahtuma. Harmitti vain se, että en voinut olla kahdessa paikassa yhtä aikaa (yritin kyllä).

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kaksi kuukautta h-hetkeen - mahakuvia

Vakiintunut tapa on määrittää tamman tiineyttä vuorokausina astutuksesta.

Tiineysaika on kuitenkin niin pitkä, että minusta sitä on helpompi hahmottaa kuukausina. Aina, kun yritän laskea Ruusan tiineyttä vuorokausina, menee pieleen. Joten todennäköisesti alan laskea vuorokausia siinä vaiheessa, kun laskettuun aikaan on alle viikko. 

Tältä näyttää vähän yli 9 kuukautta tiineenä ollut tamma nyt. Oli niin kirkas päivä, että Ruusan piti siristellä silmiä. (Harmi, että 8 kk kunnollinen mahakuva jäi ottamatta. )


Otsikkohan sen jo kertookin, että Pulla-Albertin laskettuun saapumisajankohtaan on jäljellä enää 2 kuukautta. Tai oikeastaan jo vähän alle, koska laskurin mukaan varsaa voi odotella siinä toukokuun 4. päivän tienoilla. 

Onko juuri 4.5. Pulla-Albertin syntymäpäivä? Sitä on erityisen vaikea ennustaa, koska ei ole aikaisempia tiineyksiä vertailukohdaksi.

Henk.koht. toivon, että h-hetki osuisi siihen toukokuun alkuun. Olen varannut töistä lomaa neljä viikkoa toukokuun alusta lähtien eli sitä aikaisemmin ei ainakaan oikein passaisi. Ja toki olisi kivampi viettää lomaa Pulla-Albertin kanssa kuin varsavalvojaisissa.

Eilen otettu kuva edestä.

Äitiys jotenkin tuntuu pukevan Ruusaa, se näyttää kauniimmalta kuin koskaan. Tai sitten minulle on jostain löytynyt ruusunpunaiset kakkulat nenälle. Ponin vointikin on (*koputetaan puuta*) pysynyt varsin mainiona. 

Vyötäröllä kasvava plussapallo ei tunnu paljon painavan, vaikka sen sisällä olevalla jälkikasvullakin alkaa jo ihan tosiasiallisesti olla elopainoa. 

Hevossikiön paino on tässä vaiheessa sellaiset 15 kiloa. Koska Pulla-Albert on puoliksi poni ja kasvaa ponikokoisessa kohdussa, se lienee jonkin verran kevyempi. Ainakin toivottavasti! Lisäksi pallon sisällä on tietysti myös lapsivettä ja muuta Pullan kypsymisen kannalta oleellista.

Kevyesti nousee jalka! Mutta en osaa todellakaan tarkentaa uudella kameralla! Nyt sentään osa kuvista on teräviä, kun vähän kalibroin kameraa linssikohtaisesti. Ennen tätä se tarkensi ihan pieleen pitkän putken kanssa eikä se ehkä vieläkään ihan 100-prosenttisesti oikein tarkenna. Tämän kuvan tarkennuksen sössin kuitenkin ilmeisesti ihan itse tuonne taustaan. 

Joka tapauksessa Ruusa liikkuu jättivatsansa kanssa ketterästi - vaikka vähän reippaampaakin vauhtia. Tämä tuli tänään todettua, kun päästin vapaaseen liikuntahetkeen mukaan myös tarhakaverin. 


Lämpimästi paistavassa kevätauringossa oli ilmeisesti kiva paistatella. Poni olisi halunnut riekkumisen jälkeen jäädä laitumelle hengailemaan ja sain sitä vähän aikaa maanitella ennen kuin se antoi kiinni.



P.S. Tässä vielä linkitettynä aikaisemmat mahakuvat, jos joku haluaa vaikka vertailla: 6 kk, 7 kk, 8 kk